Taidetta Tapaninpäivänä

 Keskiosa  Rogier van der Waydenin triptyykistä  1400-luvun puolivälistä.  Kuvan lähde: Gemälde Galerie, Statliche Museum zu Berlin.

Olen viettänyt  tapaninpäivää  lukemalla  Karl Ove  Knausgårdin  Taisteluni ensimmäistä kirjaa ja  etsimällä  Google Art Projektin   kokoelmista  Jeesuslapsen   kuvia.   Yllä oleva  Middleburgin   alttarin Jeesuslapsi on  laiha  ja pitkäsorminen, se   poikkeaa  tavanomaisista  pulskista  Jeesusvauvoista.   Kumpi  on   Joosef, vasemmalla olevan punapukuinen mies jolla on kynttilä kädessä, vai oikealla  oleva  mustapukuinen mies?

Google Art  Projektin  kokoelmissa voi kuljeskella  samalla  tavalla kuin Googlen Street View -näkymissä.   Taideteoksia  voi zoomata  yksityiskohtiin ja   mielimaalauksista/-veistoksista/-grafiikasta voi  koota  omia kuvagallerioita, mutta kuvia ei voida  kopioida  omalle  tietokoneelle  niin kuin vielä parisen vuotta sitten jolloin  kävin ensi kertaa Googlen kokoelmissa.  Mutta   se on Google Artissa ärsyttävää, että  taiteilijat ovat    etunimen mukaan  hakemistossa.  En minä muista taitelijoiden etunimiä. 

Rembrandtin  omakuva( jota ei löytynyt Googlen Artin kokoelmista)

Knausgård kirjoittaa     näkemisen  kokemuksista, joita hän  sanoo:    " selvänäköisyyden hetkiksi,  " jolloin voi muutamassa sekunnissa nähdä  täysin   toiseen maailmaan , jossa oli vain muutama hetki sitten, ja tuntuu että maailma  astuu esiin ja näyttäytyy lyhyen hetken ajan, ennen kuin kuin se vaipuu itseensä ja jättää kaiken entiselleen..." Ne kokemukset tuntuvat hänestä suunnattoman  merkityksellisiltä eivätkä  menetä merkitystään  hetken mentyä ohitse.    Muutamat taideteokset  herättivät  hänessä samanlaisen tunteen:   Rembrandtin maalama vanhan miehen omakuva  [yllä]  Lontoon  National Galleryssa.  Turnerin auringonlasku antiikin sataman ulkopuolella,   Caravaggion  Kristus Getsemanessa,  Vermeerin maalaukset, muutamat Clauden maalaukset, jotkut alankomaalaisten maisemamaalarien työt. 

Caravaggion  Kristus   Getsemanessa ( ei löytynyt tätäkään työtä  Google Artista)

 Samaa näkemisen  elämystä   ei herätä yksikään Rubensin maalaus, ei Manet, ei MichelAngelo ja  vain yksi  Leonardo da Vinci.   Knausgård kirjoittaa, ettei  hän tiedä mikä  näissä maalauksissa teki häneen niin suuren vaikutuksen. "Sillä ei ollut mitään tekemistä laadun kanssa: saatoin  seisoa kylmänä Monet´n  viidentoista maalauksen   edessä ja tuntea lämmön  leviävän elimistööni katsoessani suomalaista impressionistia josta vain harvat olivat  kuulleet Suomen ulkopuolella."

Knausgård ei kerro   kuka  tämä suomalainen impressionisti on ja missä hän näki  maalauksen.  Mutta  se on varmaa että teos  on maalattu ennen  1900-lukua,  myöhemmin  maalatut  työt  eivät tehneet  häneen samaa vaikutusta.   Hänen mielimaalauksensa eivät     olleet koskaan täysin hylänneet viittausta näkyvään todellisuuteen.    Hän itse  viittaa   romaanisarjassaan   olemassa olevaan  todellisuuteen niin  yksityiskohtaisesti, että   olen  välillä  väsähtää lukemiseen.   Mutta virkistyn , kun hän   alkaa pohtia  kirjallisuutta ja taidetta. Ilahdun siitäkin, kun hän kuvailee millaisia kirjoja on hänen työpöydällään:  Paracelsus, Basileios, Lukretius, Thomas Browne, Olof  Rudbeck, Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Albertus Seba, Werner Heisenberg, Raymond Russel ja  tietenkin  Raamattu.  Ei hän ihan turha kirjailija ole, vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä.

Luin  ensin  hänen  Taistelunsa  toisen kirjan, josta olen kirjoittanut Sanat-blogissa.  Ensimmäistä  kirjaa yritin lukea   vuosi sitten, mutta se jäi kesken  teini-ikäisen Karl Oven vaikeuksiin  kaljakassiensa kanssa  uudenvuoden aattona.  Nyt kun tiedän, että  uuvuttavien arjen kuvauksien  välissä on  muutakin, jaksan luultavasti   lukea kirjan loppuun  asti.