Pieni blogihistoria - 15-vuotispäivitys

Kirjailijan päiväkirjan etusivu: http://akonkka.mbnet.fi/diary1.htm

 Kuvassa ruutukaappaus Kirjailijan  päiväkirjan etusivusta vuodelta  2002.   Blogi täytti eilen  15 vuotta .   Ensimmäinen  päivitys  oli  vaatimaton  kuten kuvasta näkyy:

1.2.02

Tyhjä yö. En muista yhtään unta. Ja niin alkaa aamukin tyhjänä, lehden luvulla. Kun sen on lukenut, ei mieleen jäänyt muuta kuin erään pikku-uutisen peruutus. Joku päivä sitten lehdessä kerrottiin naisesta joka oli juuttunut SAS:n lennolla vessanpytylle, kun oli painanut huuhtelunappia istuessaan pöntöllä. Imu oli ollut niin voimakas, että hän pääsi irti vasta lentokentällä, kun teknikot tulivat hätiin. SAS:in tiedottaja pahoittelee, että he esittivät tarinan totena.

Bush on taas uhonnut. Irak, Iran ja Pohjois-Korea ovat hänen mielestään "pahuuden akseli" ja suuri uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle. Tällaiset puheet menevät tietysti äänestäjiin kuin häkä. Siltä mieheltä puuttuu täysin diplomatian taito.

Tuohon aikaan blogini  kotipesä oli  Mikrobitti-lehden sivustolla.   Minulla oli myös  toinen  blogi, jonka  olin  aloittanut  aikaisemmin  kuin  Kirjailijan päiväkirjan. Kirjoitin  sitä englanninkielellä, koska minulla  oli  muutamia  nettiystäviä  Uudesta-Seelannista, Yhdysvalloista,ja Englannista. Sen blogin  kotipaikka oli Yahoon Geocities. Minulla  oli siellä  hieno osoite:  Athens/Ithaca/9661.  Lähin naapurini oli joku italialainen. Yritin päästä  ensin asumaan Athens/Acropolikselle, mutta  sieltä ei löytynyt vapaata osoitetta.  Vahinko, että  Yahoo lopetti  Geocitiesin ylläpitämisen vuosia sitten enkä voi   ottaa  hienosta osoitteestani ruutukaapauskuvaa, koska sivut katosivat netistä Geocitiesin mukana.

Surffarin muistelmat

Yhdeksänkymmentäluvulla elin enemmäm virtuaalitodellisuudessa kuin tässä todellisuudessa. Hankin ensimmäisen puhelinmodeemin  joskus 90-luvun alkupuolella.  Siinä  oli  vinkuva ääni, kun se yhdisti nettiin.   Kirjouttauduin   niin sanottuihin  uutisryhmiin. Tietokoneelleni alkoi virrata viestejä  sellaisita ryhmistä kuin  alt.dreams, alt. psychology, alt.zenbuddhism, alt. love ja alt. angst. Ahdistuneita ja rakastuneita  ihmisiä oli eri puolilla maailmaa niin paljon, että en millään  ehtinyt lukea  heidän viestejään. Joku siteerasi alt. angst –ryhmässä  Federico Garcia Lorcan runoa: ”But I want neither substance nor shadow, divinest of voices in the darkest corner of wind, unwanted by others.”   Minä viihdyin noiden  synkkien angst-ihmisten  parissa. Netistä löytyi  paikkoja kaikenlaisille ihmisille, löytyi hengenheimolaisia, kuten muuan  Julie Merle totesi. Olin   lurkkeri,  sellainen  tyyppi joka piileskelee pensaassa eikä  sano mitään, ettei paljastaisi läsnäoloaan ja  joutuisi  fleimauksen kohteeksi ja  vedetyksi   mukaan kiivaisiin sanasotiin.

Bloggaaja

Vuosituhannen alkuvuosina   suhtautuminen  bloggaamiseen oli negatiivista.Varhaiset bloggaajat olivat kuin graffitisteja, he kirjoittivat  yleensä  nimimerkillä ja olivat yhtä vähäarvoisia, eivät  sentään lainsuojattomia kuten seiniin kirjoittajat. Tietokirjailija  Petteri Järvinen  määritteli  Nörttisanakirjassaan, että  bloggaja eli nettipäiväkirjan pitäjä on ”joskus hieman narsistinen ja julkisuudenkipeä henkilö, joka  uskoo muiden olevan  kiinnostunut hänen omista ajatuksistaan ja mielipiteistään.”

Kun aloitin blogin pitämisen, kirjoitin omalla nimelläni.   Aloittaessani en tuntenut muita bloggaajakirjailijoita  kuin Hannu Helinin ja Juhani Tikkasen.  Parin vuoden   kuluttua meitä  oli jo  enemmän, ja  kollega Juha Seppälä  mollasi meitä Aamulehdessä seuraavaan  tapaan:  Muutaman julkkiksen lisäksi blogeja pitävät enimmäkseen siis tavikset, joilla on liikaa aikaa ja latteaa sanottavaa sekä tietokone. Se on demokratiaa. Myös joillakin kirjailijoilla on selvästi liikaa aikaa tai liian vähän palstatilaa. Miksi kukaan ammatikseen kirjoittava muuten vaivautuisi päivästä toiseen sivukaupalla suoltamaan tekstiä nettipäiväkirjaansa? Eivät kai esimerkiksi Hannu Helin  tai Anita Konkka elättele toivetta siitä, että nettihorinoista voisi myöhemmässä vaiheessa jalostaa kirjan?"

Mutta eipä kulunut aikaakaan kun  Seppälä  itsekin  bloggasi  Satakunnan Kansan   nettisivustolla.

Banksyn   graffitistirotta

 Vuonna  2005  aloitin   Sanat-blogin  Bloggerissa.   Kirjoittaminen oli siellä   vaivattompaa,  koska  blogiaalusta oli  valmis.  Blogin luomisen  jälkeen  ei  tarvinnut tehdä muuta kuin ruveta  naputtelemaan  päivityksiä. Kirjailijan päiväkirjan päivitykset  piti ensin  tehdä   Frontpage- sivunteko-ohjelmalla ja lähettää  sitten Mikrobitin  nettisivustolle.  Sanat-blogilla oli alkuvuosina  paljon lukijoita.  Kirjailijan päiväkirjan  lukijamäärää en tiedä.  Lukijat  vähenivät  mitä harvemmin  päivitin  blogia.  Minun aikani  ja  resurssini eivät riittäneet  kahden blogin ylläpitoon, mutta  en  raaskinut  luopua  Kirjailijan päiväkirjasta.  Olin   olen edelleenkin  kiintynyt siihen  kuin vanhaan ystävään.

Pieni blogihistoria jatkuu  täällä:
http://anita-konkka.blogspot.fi/2017/02/jatkoa-pieneen-blogihistoriaan.html