Aleksis Kivi Helsingin Rautatietorilla
Katkelma luennosta Kirjallisuuden unet, jonka pidin kauan sitten ( 1990-luvulla) Joensuun yliopistossa.
SEITSEMÄN VELJEKSEN UNET
Aleksis Kivi ei kieltänyt unia. Hän rikkoi monella muullakin tapa sivistyneistön ennakkoluuloja, mikä näkyy hänen romaaninsa vastaantotossa. Hän ammensi inspiraationsa kansan suullisesta perinteestä ja maailmankirjallisuudesta, jossa unia ei vieroksuta. Seitsemässä veljeksessä on kolme unennäkijää; Juhani, Lauri ja Simeoni.
Juhanin uni
Romaanin alussa Juhani näkee unta seitsemästä kananmunasta poikien kosioretkeä edeltävänä yönä. Hän kertoo unen veljilleen. Simeoni tulkitsee sen saman tien.
J: Mutta kukostapa muistan unen, joka raivosi minua menneenä yönä
S. Kerro se; ehkä on se meille terveellinen opetus.
J: Uneksuinpa, että oli tuolla uunin päällä kananpesä ja siinä seitsemän munaa.
S: Jukolan seitsemän poikaa!
J: Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen.
S: Eero!
J: Kukko kuoli!
S: lsämme!
J: Kana kuoli!
S: Äitimme!
J: Sittenpä kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja kärpät pesän kimppuun. - Mitäpä nämät elävät tarkoittaa?
S: Syntisiä himojamme ja maailman hekkumaa.
J: Kaiketi niin. - Tulivat, kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta lemahti kovin karvas haisu.
S: Huomaa tämä, Eero,
J: Munat rikottiin ja hirmuinen ääni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin päältä: ”Kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!” Niin, huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelemään tuota seka-melskaa, ja saimme siitä lopulta sitä niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia ;ja me söimme sitä vallan mieluisasti ja annoimme myöskin naapureillemme.
Unen kerrontatilanne on hyvin luonteva, tällä tavalla yhteisesti unia varmaankin käsiteltiin kansan keskuudessa. Uni on kuvastaa Juhanin luonnetta, se on yksinkertainen ja selkeä, konkreettinen niinkuin Juhanikin on. Hän pysyttelee elämisen käsinkosketeltavissa, konkreettisissa asioissa eikä hänen mielikuvituksensa liioittele kovin korkealle tuonpuoleiseen. Unen tulkitsijan, Simeonin mielenkiinto tuonpuoleisen asioita kohtana taas heijastuu hänen tulkinnassaan.
Uni ennakoi, että veljesten hankkeet eivät ehkä toteudukaan sellaisina kuin he haluaisivat. Toiveet särkyvät. Mutta ei kaikki ole aivan toivotonta, jotain hyvääkin särkyneistä toiveista koituu. Poikien ensimmäinen hanke Venlan kosiminen epäonnistuu surkeasti, kun Männistön muori ajaa heidät pois mökistään.
Seitsemän veljeksen kaksi seuraava unta sijoittuvat teoksen loppupuolelle, ennen veljesten suurta kääntymystä kohti yhteiskuntaan. Tähän asti he ovat eläneet villiä ja vapaata elämää yhteiskunnan ulkopuolella Impivaarassa.
Laurin uni
Lauri istuskelee metsässä ja kuvittelee itsensä myyrän poikaseksi. Hän nukahtaa. Unessa kuvitelma muuttuu todeksi. Hän on muuttunut myyräksi, joka nummen kohdussa kaiveli ja möyryili. Hän nousi myyränä hongan latvaan ja huomasi nyt istuvansa keskellä tuulenpesää hienossa, sammaleisessa karsinassa. ”Tässä minun hyvä olla, tässä tahdon asua ijänkaikkisesti”, aatteli hän, katsoa tirkistäen pienillä myyränsilmillä, kammionsa pienestä akkunasta ulos.
..... Kohden Impivaaraa hän katseli: ja yli ahon ja vielä kappaleen pitkin nummen pintaa oli levitetty härjänvuotia , verisiä, tuoreita, levitetty pitkään riviin, jota myöten hyppeli humiseva kiekko. Koivuisilla, tyvistä väärillä kangilla veljekset uhkeasti läimäyttelivät, mutta uhkeammin vielä iski provasti hengen miekallansa. Ja sitkeimmästä raudasta, vanhoista hevosenkengistä, oli tämä hengen miekka taottu, niin kerskaili provasti itse...
Hikipäin he mäikyttelivät, edestakaisin lenteli kiekko heidän välillänsä, ja kauas kuului kova meno ja paukkina. Mutta viimein huomasi provasti ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan oli se punakansinen jota veljekset käyttelivät kiekkona leikissä. Tästä julmistui provasti, kirosi ja sadatteli, huutaen tuhannen tulimmaista veljesten päälle. Hän viittasi läikkyvällä miekallansa itään, länteen, pohjoiseen ja etelään päin, huusi korkealla äänellä ”iijaa iijaa!” ja kaikista ilmoista läheni mustia pilviä myrskynkierroksissa, läheni hirmuisella vauhdilla kohden murheellista Impivaaraa. Tuli tuhansittain tuulispäitä, ja veljesten ympärillä ne töytäsivät yhteen kaikki ja tempasivat heidät helmoihinsa. Ja pian kiiriskeli kuusi veljestä tuulen siivillä korkealla ilmassa ylisniskoin sekavassa rykelmässä. Niin käärittyinä tomuun ja pilvien sumuun pyörivät he vinhasti ympäri kuin loinpuut pyörii, koita kankurin vilkas käsi viskoilee...
Mutta kämäytti äkisti pappi miekallaan vasten tammista uskon-kilpeänsä, ja siirtyi kohta pilvipatsas, läksi kiitämään kohden hongistoa, jossa Lauri kiikkui korkeassa kehdossansa, ja siitäpä pöllähtivät hänen myyräsilmänsä pystyyn. Kuitenkin lensi tuima tuulispää hänen ohitsensa, ja äkisti kuului ja äkisti vaikeni taasen veljesten surkea rääkkynä ja rähinä. Ohitse hän lensi, mutta peloittavalla vauhdilla: metsä kohisi kuin tuhannen koskea, kohisi ja ryskyi, ja honka, jonka latvassa Lauri tuulenpesässä lepäsi, kaatui räikkynällä.
Laurin uni muuttuu loppua kohden painajaisuneksi. Painajaisia nähdään yleensä elämän solmukohdissa ja siirtymävaiheissa, silloin kun on jokin uusi elämänasenne syntymässä, mutta vanha pitää vielä lujasti otteessaan. Lauri on kasvamassa irti entisestä elämästään, mutta uusi on pelottavaa. Hän haluaisi paeta onnelliseen myyränä oloon, tiedostamattomaan tilaan, mutta ei se ole enää mahdollista. Hänen on pakko kasvaa aikuiseksi mieheksi ja oppia lukemaan - mihin viittaa unen punakantinen aapinen, jolla pojat lyövät kiekkoa.
Lauri herää painajaisunestaan pahasti parahtaen. Kun hänen tajunsa palaa, hän päättää ettei ikinä enää kuvittele itseään luontokappaleeksi. Hän lähtee astelemaan kohti Impivaaraa. Unen jälkeen Laurissa tapahtuu sisäinen muutos, hän ei enää osallistu veljeksien hummaukseen, vaan käyskentelee yksinään metsissä.. Hän kertoo unensa muille veljille vasta sitten kun Simeoni on kertonut omansa.
Simeonin uni
Mikkelinpäivän lähestyessä veljekset lähettävät Eeron ja Simeonin hakemaan viinaksia Hämeenlinnasta. Pojat unohtuvat kaupunkiin huomaamaan päiväkausiksi. Kun he palaavat kotiin, heitä odottaa tupen rapinat. Simeoni pelästyy ja pakenee metsään. Hän on kateissa monta päivää. Kun veljekset lopulta löytävät hänet ja tuovat kotiin, hän kertoo heille univisionsa saapasnahkatornista, johon piru on kuljettanut hänet. Tämän vision yleensä kaikki Seitsemän veljesten lukija muistavat.
Simeoni kuvailee veljilleen ensin millainen piru oli - kuin tyhmyys itse ja ketunhäntä keikahteli sen takana - ja millaisia temppuja se teki. Ensiksi, kun hän ilmestyi, tuli hän tuulen puuskana kohinalla pensastoon, jossa istuin, Simeoni sanoo. Se talutti hänet korkealle vuorelle ja käski hänen istua selkäänsä. Sen selkään kasvoi kaksi kirjavaasiipeä ja he lensivät kohti kuuta,
Niin, kuuhun tultiin, ja vei minut saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän , edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: ”sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele.” Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Isonturkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maanäärestä maanääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan. Tämän näin ja kysyin taasen saatanalta, nyhkäisten häntä kylkeen: ”onko siis nyt hävitetty maailma, josta minä olin kotoisin?” Tuikeasti vastasi hän: ”sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas ? Mutta onhan tämä ennustus pian tapahtuvasta asiasta. Katsele ja tutkistele.” Ja, huoaten syvään, minä katselin ja tutkistelin, Mutta uskalsinpa kysyä kerran vielä: ”koska on tämä tapahtuva? . Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: ”se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme. ”Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin!
Juhani arvelee, että jotain tämä uni ennustaa ja on kaiketi heidän tuhonsa: Jumalan rangaistus on tulossa päällemme, ellei juuri maailman loppu.
Simeoni jatkaa unen kuvailua: kuinka kaksi nahkapiippua rupesivat kiljumaan kuin jalopeurat ja ammentamaan kidoistansa savua, piin haisua ja tulikivenkaasua. Ja pian me kovin yskimään, niin saatana kuin minäkin, yskimään, köhisemään ja pitelemään korvistamme, koska ne kaksi pelottavaa pämppää möräsi. Ja yhä tuikkeni ääni, ja torni vapisi, ankara saapasnahka-torni vapisi ja kukistui viimein ryskeellä ja jytinällä, ja me tuossa seurasimme sen kaatuessa, kätkettyinä nahkaviilujen rykelmään. Mihin saatana joutui, sitä en tiedä, mutta ylisniskoin kuukuilin minä aina alaspäin, alas kallioilta, alas kuun viimeiseltä reunalta, ja rupesin nyt putoomaan maata kohden parin kyynärän leveällä nahan kappaleella.
.....
Mutta hiljaa, hiljaa nyt seilailin kohden rakasta maakotoani taas, ja laskeuduin viimein erään kuusen juurelle lähelle paikkaa, josta olin lähtenyt saatanan kanssa matkaan vieläpä pitelin kourissani nahkalevyä, johon huomasin kirjoitetuksi punaisilla kirjaimilla seuraavalla tavalla: Jukolan veljeksille tämä, ja terveisiä täysin kourin. Mutta koska ylhäällä pilven juuressa on näkyvä tulinen merkki, tai niinkuin hehkuva kotkanhäntä, niin katso:” loppu on läsnä hamaan siihen päivään saakka koska tämä tapahtuva on, Annettu saapasnahka-tornista melkein viimeisenä päivänä” Niin seisoi luettavana nahkataulussa jonka nyt hellitin kädestäni, j a taasen rupesi hän sinkoilemaan ylös kuuhun. - Siinä matkani
synkeä. Ja totinen tosi.
Simeonilla sisäisen muutoksen paine näyttäytyy hänelle luonteenomaisesti - raamatullisina unikuvina. Timo, veljesparven tyhmin reagoi hänen uneensa kuin tositapahtumaan sanomalla:
”Mutta oletpa oppinut lukemaan näillä harharetkilläs.”
Lauri ymmärtää heti, että Simeonin unessa on kysymys samasta asiasta kuin hänenkin unessaan. Molempien unissa on samoja elementtejä. Ensinnäkin tuuli, joka tavallinen muutoksen enne niin säätilassa kuin unissakin. Kumpikin katselee maailmaa korkealta ja Simeoni kuussa olevasta saapasnahkatornista, kumpikin putoaa korkealta, Lauri rysähtäen ja Simeoni hitaasti leijailen, kummankin unessa viittaus keskenjääneeseen lukutaidon opiskeluun ja rippikouluun, joka tekisi heistä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Lauri kertoo nyt oman uneansa, jonka hän on kesällä muutama kuukausi ennen Simeonin unta. Hän osaa valita intuitiivisesti oikean kertomahetken unelleen. Jos hän olisi kertonut sen aikaisemmin, veljekset eivät olisi ehkä ymmärtäneet ja osanneet ottaa vastaan hänen untaan. Kaikki veljekset ovat nyt kypsyneet sisäisesti muutoksen välttämättömyyteen. Juhani pukee sanoiksi veljesparven tunnot:
sillä olemmehan eläneet kuin Koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset. Mutta nyt siitä tulkoon luku laulun perästä, elämä toisenmoinen, muutoin lankee pian päällemme taivaan hirmuinen viha kuin raskas Tunturinvuori ja painaa meidät helvettiin alas. Jaa, jaa, poikoa on varoitettu ennustuksilla ja ihmeillä, ja vartokaamme pahinta peeveliä, ellemme ajoissa ota merkeistä vaarin.... Kahdelta haaralta on meitä varoitettu, ja ellemme nyt ota vaarin niin tulta, pikiä ja pieniä kiviä vielä sataa päällemme kuin tapahtui ennen Sodoman ja Gomorran kaupungeille.
Pojat panevat heti toimeen elämänmuutoksen, he rikkovat viinanpannunsa ja seuraavana aamuna he heräävät varhain ja varustautuvat lähtemään kirkkoon. Aleksis Kivellä oli verraton psykologinen vaisto, kun hän kuvasi unien kautta veljesten sisäistä muutosta, mistä seurasi ulkonaiset muutokset heidän elämässään - lukutaidon oppiminen ja asettuminen yhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti