Näkymä ikkunasta.
Tuolla vietin lokakuun lopun ja marrakuun alun. Paikkakunnan nimi on Hendaye, Baskimaalla Ranskan ja Espanjan rajalla. Ikkunasta näkyi Baie de Chingoudy ( baskiksi Txingudi) ja sen toisella puolella on Espanja ja Hondarribia, jossa kävin päiväkahvilla.
Hendayessa asui ja kuoli aikoinaan kirjailija Pierre Loti, jota suomennettiin viime vuosisadan alussa melko paljon (mm. Ratsumiehen tarina, Aasian tytär, Islannin kalastaja, Lotin avioliitto). En ole lukenut hänen kirjojaan, mutta hän on minulle tuttu Henri Rousseaun maalaksesta.
Pierre Loti ja kissa.
Lokakuun viimeisenä päivänä paikallisessa mediateekissa ( = kirjastossa) vieraili ranskalainen nykykirjailija Marie Darrieussecq, joka on syntynyt Baskimaalla, Bayonnessa. Häneltä on suomennettu kaksi romaani: Sikatotta ja Kummitusjuttu. Huomasin ilmoituksen vasta seuraavana päivänä, joten Marie Darrieussecq jäi näkemättä ja kuvaamatta.
Muutenkin vietin epäkirjallista elämää Hendayessa. Olin ottanut matkalukemiseksi Sofi Oksasen uusimman romaanin Kun kyyhkyset katosivat, mutta nukahdin aina kun rupesin lukemaan sitä. Voi että se johtui reippaasta ulkoilmaelämästä eikä itse kirjasta.
Surffausta Hendayessa. Lapsenlapset Jyry ja Jeremi kävivät surffikoulua ja minä katselin rannalla. Biskajanlahden vesi oli niin kylmää, ettei siellä voinut uida, mutta surffaaminen sujui lämpöpuvussa.
Värikkäitä parvekkeita ja pyykkipäivä Hondarribiassa. Sattui olemaan maanantai. Suomessakin oli entiseen aikaan pyykkipäivä maanantaisin.
Kun Baskimaalla olin, niin pakkohan minun oli käydä Bilboassa katsomassa Frank Gehryn suunnittelemaa Guggenheim-museosta. Sinne oli Hendayesta yli sata kilometriä, matka bussilla kesti lähes pari tuntia, mutta hinta oli halpa, vain vähän päälle seitsemän euroa. En ymmärtänyt ostaa etukäteen paluumatkan lippua, koska en tiennyt mihin aikaan palaisin. Oli pyhäinpäivän aatto ja bussipaikat olivat loppuunmyyty. Onneksi löytyi superkallis bussi( puolet kalliimpi kuin normaalibussi), jolla pääsin Hendaye'iin. Ja siitäkin bussista olin vähällä myöhästyä, koska linja-autoaseman valotaululla ilmoitettiin väärä laituripaikka. Kun bussia ei alkanut kuulua, lähdin etsimään sit . Ystävällinen espanjalaismies kertoi missä se on ja pysäytti bussin, joka oli jo lähtenyt liikkeelle.
Bilboan Guggeheimissa kannatti käydä. Lisää kuvia museosta täällä:
https://picasaweb.google.com/113203393740385507098/GuggenheimBilboa
5 kommenttia:
Anita,
sinulla on ollut tuo Pierre Loti ja kissa jossain aiemminkin. Ellei sitten seinälläsi.
Siis Rousseaun duuni? Mutta ei ollut Guggenheimissa? Siellä ei ehkä saanut kuvata?
Nuo veneet ovat varmaan paikallista kultahammasrannikkoa.
Ei Pierre Lotin kuva ole ollut aikaisemmin blogeissä, eikä seinällä ainakaan. Yksi toinen Henry Rousseaun maalaus on ollut Sanat-blogissa noin 7 vuotta sitten. Googlasin Pierre Lotin kuvan netistä. Guggenheimnissa sitä ei ollut eikä siellä saanut kuvata taideteoksia.
Veneistä en tiedä. Eivät kaikki purjeveneiden omistajat ole kultahampaisia. Minunkin veljilläni oli nuorina purjevene, kun asuttiin Munkkiniemessä. Veneet kuuluvat merenrantakaupunkien maisemaan.
Jaa, eivät ehkä kaikki ole kultahampaisia.
Minulla on ollut perheen peruja ruuhi, mutta se otti ja lahosi. Ei ollut varaa teettää uutta, ja vanha ruuhenveistäjä nimeltään Mastosalo oli kuollut. Oli asunut siinä vastapäätä.
Ruuhia ei voi ostaa eikä teettää. Järvi on vähän matala venejärveksi.
Savonlinnnassa oli joka miehellä vene, mun ukilla oli ruuhi ja enolla moottorivene.
Voi huh. Upeita maisemia. Vähän toista kuin harmaa, loka-marraskuinen Pori. Terveisiä ankeuden ytimestä.
Lähetä kommentti