Taidetta ja nostalgiaa

Hopeahampainen kala,  seinällä kala tai lintu. Unohdin katosa nimen.

 Heikki W.Virolaisen taidetta   Keravan taidemuseo Sinkassa  viimeistä päivää 28.2.2016.  Minä kävin siellä viime hetkellä   ( 26.2. 2016) . Se oli yhteisnäyttely Näkijöitten sukua. Toinen   näkijä oli  Alpo Jaakola, mutta  hänen  töitään  en ehtinyt   katsoa. Kun olin katsellut yli kaksi tuntia Virolaisen veistoksia, nälkä oli niin kova, että oli pakko lähteä syömään. 

Fyysisen todellisuuden   tajuamisen kala (  ehkä ellen muista väärin)

 ”Taiteen puute masentaa [… ]Taide on energiaa  joka antaa  voimaa ihmisille,”  Virolainen sanoo  näyttelyn videolla. 

Korkeaotsainen kala, minun lempikalani näyttelyssä.

 Kaksi viikkoa ennen  kuin tapasin Virolaisen  bussi numero  36:ssa ( nykyinen nro 14), näin unta  kahdesta janoisesta kalasta, toinen  oli kuha, toinen lahna. Ne joivat vettä ämpäristä kaksihaaraisen koivun juurella Koskenpesässä ( =   lapsuuteni kesäpaikka).   En tuntenut häntä bussissa, mutta hän  tunsi minut. Kun  hän  sanoi nimensä, tiesin kuka  hän on. Olimme olleet  koulutovereita. Hänestä   oli  tullut   tunnettu taiteilija, ja   hän on tehnyt  Kalevalan  inspiroimia veistoksia.

Marjatan pojan ylösnousemus. Keskellä veistos, sivuilla yksityiskohtia veistoksesta.

Ilman impi vasemmalle, oikealla Ilman immen kädet ja jalat.

 Oli  vuosi 1986, kun tapasimme bussissa ja  lähdimme  juomaan retsinaa  Kosmokseen.  Siitä alkoi kolme vuotta kestänyt  suhde.  Sitä ne  janoiset kalat unessa  tarkoittivat,  hän sanoi myöhemmin. Hän uskoi  uniin, ei väheksynyt niitä, harvinainen mies, minun  toteutunut  uneni !  Hän opetti minut lukemaan tarot-kortteja ja   tutkimaan  astrologiaa.  Näyttelyn videolla hän sanoi, että mielikuvitus on tärkeämpi kuin tiede.

Sukkulakonstruktio 1986

Sinä  vuonna tapahtui paljon merkittävää.  Olof Palme murhattiin  helmikuun  lopussa. Olin  silloin  paluumatkalla Ravennasta, jossa olin  löytänyt oman  ääneni kirjailijana ja kirjoittanut   Talvi Ravennassa- romaanin ensimmäisen version.     Paluumatkalla oli viettänyt  päivän Tukholmassa.  Ja kun  palasin Suomeen  , luin lehdestä että  Olof Palme  murhattu samalla kadulla,  jota pitkin  oli kulkesinut  aikaa tappamassa.   Samana vuonna  huhtikuun lopulla  räjähti  Tšernobylissa, Prypjatin ydinvoimalassa.    Ja elokuun viimeisenä päivänä  kuoli  Urho Kekkonen.

Konpositio E/3 1967

 Virolainen oli täynnä positiivista energiaa. Hän innoitti minua kirjoittamaan.  Kirjoitin  pienoisromaanin Hullun taivaassa,  joka  oli Finlandia-ehdokkaana,  Kolme muistikirjaa  sekä  Nainen unen  peilissä, kaksi viime mainittua suhteen päättymisen jälkeen. Hän  oli ehdottanut  että kirjoittaisin  kirjan unistani,  muuten en  olisi luultavasti ryhtynyt niin hulluun hommaan.

Vänkyräkala

Suhteeni  Virolaiseen oli yhtä vänkyrä kuin hänen kalansa. Hän oli oli  naimisiin  1980-luvun  alussa venäläisen naisen kanssa, jolle  olin mustasukkainen. Olen kirjoittanut  siitä Hullun taivaassa  sekä Unennäkijän muistelmissa.  Suhde Virolaiseen päättyi vuonna  1989, joka oli  Euroopan historiassa yhtä merkittävä kuin vuosi 1986.  En tavannut  Virolaista  1990-luvulla.  Siltä vuosikymmeneltä häneltä  oli näyttelyssä pari veistosta,  ne  näyttivät ilottomilta,  koska olivat   värittömiä.

Onko  Suomi Ruotsin takapiha, 1991

 En tiedä mitä hänelle oli  tapahtunut.  Paitsi että hän oli eronnut venäläisestä vaimosta ja mennyt naimisiin suomalaisen  naisen kanssa. Hän kuoli vuonna 2004.

Bakteerivaara, luonnos 1968

Kirjailijan päiväkirjan syntymäpäivä

 Kirjailijan  päiväkirja täytti 14 vuotta helmikuun  alussa. Aloitin sen vuonna 2002 helmikuun  ensimmäisenä päivänä.  Päivitykseni olivat lyhyitä siihen aikaan, koska koodasin ne  itse.  Pian  kyllästyin koodaamiseen, koska  virheitä tuli niin paljon.   Ostin   sivunteko-ohjelman. Sen nimi oli Frontpage, muistaakseni.  Ensimmäisinä vuosina   blogipäivitykseni Kirjailijan  päiväkirjassa olivat   henkilökohtaisia ja  subjektiivisia, koska   vain harvat lukivat  niitä.  Kun  siirryin  käyttämään  bloggerin blogialustaa ja kirjoittamaan Sanat- blogia, lukijoiden määrä nousi,  ja  kirjoitukseni muuttuivat   epäpersoonallisiksi siitä säikähdyksestä, että lukijoita oli niin paljon.  Yritin pitää Kirjailijan päiväkirjaa hengissä Sanat-blogin rinnalla, mutta  ei se onnistunut. Viimeksi olen päivittänyt Kirjailijan päiväkirjaa vuosi sitten. Silloin ajattelin, että julkaisen tässä  blogissa  kirjoituksia, jotka jäivät yli Unennäkijän muistelmista. Julkaisin pari kolme  kirjoitusta, mutta ei  vanhojen tekstien julkaiseminen innostanut minua julkaisemaan  lisää.

Tässä Kirjailijan päiväkirjan   helmikuu vuonna 2002:

http://akonkka.mbnet.fi/diary1.htm

Kirjailijan päiväkirjan aloitussivu vuonna 2002

http://akonkka.mbnet.fi/diary1.htm