Hopeahampainen kala, seinällä kala tai lintu. Unohdin katosa nimen.
Heikki W.Virolaisen
taidetta Keravan taidemuseo
Sinkassa viimeistä päivää 28.2.2016. Minä kävin siellä viime hetkellä ( 26.2. 2016) . Se oli yhteisnäyttely Näkijöitten sukua. Toinen näkijä oli
Alpo Jaakola, mutta hänen töitään en ehtinyt katsoa. Kun olin katsellut yli kaksi tuntia
Virolaisen veistoksia, nälkä oli niin kova, että oli pakko lähteä syömään.
Fyysisen todellisuuden tajuamisen kala ( ehkä ellen muista väärin)
”Taiteen puute masentaa [… ]Taide on energiaa joka antaa voimaa ihmisille,” Virolainen sanoo näyttelyn videolla.
Korkeaotsainen kala, minun lempikalani näyttelyssä.
Kaksi viikkoa ennen kuin tapasin Virolaisen bussi numero 36:ssa ( nykyinen nro 14), näin unta kahdesta janoisesta kalasta, toinen oli kuha, toinen lahna. Ne joivat vettä ämpäristä
kaksihaaraisen koivun juurella Koskenpesässä ( = lapsuuteni kesäpaikka). En
tuntenut häntä bussissa, mutta hän tunsi
minut. Kun hän sanoi nimensä, tiesin kuka hän on. Olimme olleet koulutovereita. Hänestä oli tullut tunnettu taiteilija, ja hän on
tehnyt Kalevalan inspiroimia veistoksia.
Marjatan pojan ylösnousemus. Keskellä veistos, sivuilla yksityiskohtia veistoksesta.
Ilman impi vasemmalle, oikealla Ilman immen kädet ja jalat.
Oli vuosi 1986, kun
tapasimme bussissa ja lähdimme juomaan retsinaa Kosmokseen. Siitä alkoi kolme vuotta kestänyt suhde.
Sitä ne janoiset kalat unessa tarkoittivat,
hän sanoi myöhemmin. Hän uskoi
uniin, ei väheksynyt niitä, harvinainen mies, minun toteutunut uneni ! Hän opetti minut lukemaan tarot-kortteja
ja tutkimaan
astrologiaa. Näyttelyn videolla
hän sanoi, että mielikuvitus on tärkeämpi kuin tiede.
Sukkulakonstruktio 1986
Sinä vuonna tapahtui
paljon merkittävää. Olof Palme
murhattiin helmikuun lopussa. Olin
silloin paluumatkalla Ravennasta,
jossa olin löytänyt oman ääneni kirjailijana ja kirjoittanut Talvi Ravennassa- romaanin ensimmäisen
version. Paluumatkalla
oli viettänyt päivän Tukholmassa. Ja kun
palasin Suomeen , luin lehdestä
että Olof Palme murhattu samalla kadulla, jota pitkin
oli kulkesinut aikaa tappamassa. Samana vuonna huhtikuun lopulla räjähti
Tšernobylissa, Prypjatin ydinvoimalassa. Ja elokuun viimeisenä
päivänä kuoli Urho Kekkonen.
Konpositio E/3 1967
Virolainen oli täynnä positiivista energiaa.
Hän innoitti minua kirjoittamaan.
Kirjoitin pienoisromaanin Hullun taivaassa, joka
oli Finlandia-ehdokkaana, Kolme muistikirjaa sekä Nainen unen peilissä, kaksi viime mainittua suhteen
päättymisen jälkeen. Hän oli ehdottanut että kirjoittaisin kirjan unistani, muuten en
olisi luultavasti ryhtynyt niin hulluun hommaan.
Vänkyräkala
Suhteeni Virolaiseen
oli yhtä vänkyrä kuin hänen kalansa. Hän oli oli naimisiin
1980-luvun alussa venäläisen
naisen kanssa, jolle olin
mustasukkainen. Olen kirjoittanut siitä Hullun taivaassa sekä Unennäkijän
muistelmissa. Suhde Virolaiseen
päättyi vuonna 1989, joka oli Euroopan historiassa yhtä merkittävä kuin vuosi
1986. En tavannut Virolaista
1990-luvulla. Siltä
vuosikymmeneltä häneltä oli näyttelyssä
pari veistosta, ne näyttivät ilottomilta, koska olivat
värittömiä.
Onko Suomi Ruotsin takapiha, 1991
En tiedä mitä hänelle
oli tapahtunut. Paitsi että hän oli eronnut venäläisestä
vaimosta ja mennyt naimisiin suomalaisen
naisen kanssa. Hän kuoli vuonna 2004.
Bakteerivaara, luonnos 1968
Kirjailijan päiväkirjan syntymäpäivä
Kirjailijan päiväkirja täytti 14 vuotta helmikuun alussa. Aloitin sen vuonna 2002 helmikuun ensimmäisenä päivänä. Päivitykseni olivat lyhyitä siihen aikaan,
koska koodasin ne itse. Pian
kyllästyin koodaamiseen, koska
virheitä tuli niin paljon. Ostin sivunteko-ohjelman. Sen nimi oli Frontpage, muistaakseni. Ensimmäisinä vuosina blogipäivitykseni Kirjailijan päiväkirjassa olivat henkilökohtaisia ja subjektiivisia, koska vain harvat lukivat niitä.
Kun siirryin käyttämään
bloggerin blogialustaa ja kirjoittamaan Sanat- blogia, lukijoiden määrä
nousi, ja kirjoitukseni muuttuivat epäpersoonallisiksi siitä säikähdyksestä,
että lukijoita oli niin paljon. Yritin
pitää Kirjailijan päiväkirjaa hengissä Sanat-blogin rinnalla, mutta ei se onnistunut. Viimeksi olen päivittänyt
Kirjailijan päiväkirjaa vuosi sitten. Silloin ajattelin, että julkaisen
tässä blogissa kirjoituksia, jotka jäivät yli Unennäkijän muistelmista. Julkaisin pari
kolme kirjoitusta, mutta ei vanhojen tekstien julkaiseminen innostanut
minua julkaisemaan lisää.
Tässä Kirjailijan päiväkirjan helmikuu vuonna 2002:
Kirjailijan päiväkirjan aloitussivu vuonna 2002
4 kommenttia:
Kiitos Unennäkijän päiväkirjasta ja muusta tuotannostasi. Etenkin esikoisteoksesi Irti on ollut minulle tärkeä kirja.
Kävin katsomassa Näkijöiden sukua -näyttelyn sekä yksin että lastenlasteni kanssa.Työt puhuttelivat molempia ikäpolvia.
Kiitos lukija K. Nivalalle,
itse en ole uskaltanut lukea Irti-romaania sen jälkeen kun luin oikovedoksen. Siitä on yli 40 vuotta. Kaduin kauheasti sitä kirjaa, ja kirjoitin katumuksesta Unennäkijän muistelmissa. Jokohan uskaltaisin lukea esikoisromaanini?!
Lapset ihastuivat tietysti Virolaisen värikkäisiin veistoksiin. Minä tykkäsin kaikista hänen kaloistaan. Toki myös kalevalaisen inspiraation vallassa tehdyistä isoista veistoksista. Suomalaisessa taidemaailmassa hän oli eksoottinen ilmestys. Hänen molemmat vanhemansa olivat Pohjois-Inkerinmaalta, sieltä myös isäni, siksi sympatiseerasin häntä suuresti.
Kannattaa uskaltaa, romaani on nyt luettuna mainio aikansa kuva! Tunnistan siinä paljon itseäni opiskeluvuosiltani Turussa. Minulla on tuo kirja ollut hyllyssäni ilmestymisestään lähtien, samoin muitakin sinulta tuli aina ostettua. Uusimman Unennäkijän päiväkirjankin luin tuoreeltaan, ja tykkäsin kovasti, yhtä paljon kuin vaikkapa Aila Meriluodon muistelmista. Kiitos niistä kaikista ja tulevista.
Nuo tämänkertaisen juttusi taideteokset ovat - käyttäisin nyt sanaa - hurmaavia. Tulee mieleen monenlainen aboriginaali taide, varhaiskulttuurien tapa hahmottaa kuvitelmiaan ja olevaa.
Hei Iines,
kiitos kiitoksesta. Tulevista kirjoista en tiedä. Kirjan kirjoittaminen on stressaava enkä haluaisi menettää viimeisiä hampaitani. Aina kun kirja on tullut valmiiksi, minulla on ollut asiaa hammaslääkärille, joka on sitten kiskonut hampaan pois. Unennäkijän muistelmien jälkeen lähti etuhammas. Se on pitkä tarina, joka jatkuu edelleen.
Lähetä kommentti