lauantaina, lokakuuta 20, 2012

Kirjailijan pitkä muisti


"Muutaman julkkiksen lisäksi blogeja pitävät enimmäkseen siis tavikset, joilla on liikaa aikaa ja latteaa sanottavaa sekä tietokone. Myös joillakin kirjailijoilla on selvästi liikaa aikaa tai liian vähän palstatilaa. Miksi kukaan ammatikseen kirjoittava muuten vaivautuisi päivästä toiseen sivukaupalla suoltamaan tekstiä nettipäiväkirjaansa? Eivät kai esimerkiksi Hannu Helin ja Anita Konkka elättele toivetta siitä, että nettihorinoista voisi myöhemmin jalostaa kirjan?" kirjoitti Juha  Seppälä vuonna  2005  Aamulehden  kolumnissa  otsikolla  "Rakas  blogi". Sittemmin hän  ryhtyi kirjoittamaan blogia  Satakunnan Kansan  verkkosivuilla.

Seppälän herja palautui   mieleeni, kun  luin hänen  uusinta  romaaniaan Mr. Smith (WSOY 2012). Kirjailijathan muistavat  ikuisesti kaiken negatiivisen  mitä heistä on  sanottu, pistävät sen hampaankoloonsa, eivätkä   anna   anteeksi.  Ovat  silläkin tavalla ikäviä ihmisiä.

 Eräs  Seppälän  romaanin  henkilö, Briscilla  on ns. tavis. "Hän roikkui   Facebookissa ja Twitterissä, kierteli keskustelupalstoilla, astrologia- ja  selvänäkösivustoilla sekä lähetteli syvällisyyksiä netin aforismipiiriin."   Ja piti   blogia,  jossa kävijöitä oli vain  kourallinen.  "Yritykset eivät  yrittäneet ujuttaa tuotteitaan hänen bloginsa teksteihin tai kuviin, yksikään lehti ei pyytänyt häntä bloggaamaan verkkosivuilleen."  Minulle ei tuota vaikeuksia samaistua häneen.

Briscilla  on vain yksi kirjan monista  sivuhenkilöistä, joita Mr. Smith  kohtaa  konsultin toimessaan.    Sivuhenkilöt ovat hankalia, "kuin kissoja: jos  ne kirjaan ottaa, niitä  pitää raahata mukana kuljit  mihin tahansa,  Mr. Smith sanoo    Erkka Torrolle,   kansan rakastamalle kirjailijalle, joka on menettänyt kirjoittamiskykynsä. 

 Mr. Smith neuvoo Torroa: "Älä julkaise  usein, vaikka markkinaosuutta menisikin. Ne eivät pidä siitä että julkaiset. Ne vihaavat jokaista  kirjoittamaasi kirjaa. Se on niille  sotku joka niiden täytyy yrittää selvittää. Niiden on pakko yrittää sanoa siitä jotain. Ne vilkuilevat sivuilleen [...] Kriitikot,  lukijat, kustantajat - kaikki vihaavat kirjallisuutta  kirjailijassa." 

 Sivuhenkilöiden  välityksellä  Seppälä    esittää  sarkastisia mielipiteitään  nykymenosta. Ainoa  joka  viihtyy  digitalisoituneessa maailmassa, on  Briscilla. Hän  löytää  jopa  kauan  kaipaamansa suuren  rakkauden, ei tosin netistä, vaan  baarista. Ei edes Erno Manninen, älypuhelinten   ohjelmistosuunnittelija, viihdy. Hän ei tiedä mikä on  hänen  paikkaansa ja  roolinsa  digitaalisessa vallankumouksessa. Hän kokee, että hänen elämänsä on kuin  vanha  käyttöjärjestelmä. 

"Jos, ei ole  rikosta, on  oltava juoni. Mieluiten molemmat,"  Mr. Smith opastaa. Kirjassa on juoni. Mr. Smith etsii  isoisänsä  herra  Schmidtin julkaisematonta käsikirjoitusta  nimeltä "Mustaa ja punaista."  Lopulta käsikirjoitus löytyy, mutta en kerro mistä ja miten ja  mitä sille sitten  tapahtuu.

Kirja kannattaa lukea   jo  isoisä Schmidtin  tarinan  takia.  Se on kiinnostavaa  kerrontaa  Schmidtin elämästä ja epäonnistuneista bisneksistä Pietarissa, Viipurissa ja Karjalankannaksella  ennen vallankumousta ja sen jälkeen.  Seppälä on tehnyt  taustatyönsä  hyvin.  Jos pitää  haavikkomaisen lakonisesta tyylistä, niin pitää  Seppälän  kirjastakin.







6 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Tämän illan uutisissa oli juttu nuorista naisista, muotibloggaajista, jotka ansaitsevat elantonsa bloggaamalla!

Koko ajatus tuntui aivan kammottavalta. Että siis bloggaamalla tulisi elanto ja ihan noin vain, kun on suppusuu ja isot silmät ja tykkää kalliista ja hienoista vaatteista.

Mutta kaipa hienostelijoita on ollut aina. Ja tarve koristautua. Tulin ajatelleeksi vanhoja kuvia luista, jotka oli lävistetty poskilihojen lävitse ja joita joku kansansirpale piti kauniina.

Anita Konkka kirjoitti...

Joo, kuulin saman uutisen pä
ivällä radiosta, ja kirjoitin siitä Sanat-blogiin. En katsonut telkkaria illalla, paitsi Elokuvan historiaa, joka on minusta todella kiinnostava sarja, haluaisin nähdä kaikki ne leffat joita sarjassa esitellään.
Joten en nähnyt muotibloggaajien suppusuita ja isoja silmiä.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, nauratti hieman tuo ensimmäinen kappale, niin totta, niin totta...

Muistelisin että mulla oli nuo sanavahvistukset hetken käytössä, mutta luovuin siitä nopeasti. Muutaman kerran on ollut vaikeksia kommentoida vaikka luulisin että näköni pelittää kyllä. Ennemmin siirtyisin kaikkien viestien moderointeihin, jos sanailua ja postauksia ei ole paljon niin se ei paljoa bloggaajalta vaivaa vaadi, paitsi tietysti pientä viitseliäisyyttä: joku kun voi kommentoida myös siinä välissä kun sattuu postausten väliin pidempi tauko.

Bloggerin tilastoja ei todellakaan parane tuijotella, niitä vääristävät kaiken maailman spammit. Mutta ongelmahan se ei voi olla jos on analytics kuten sinulla.

Olen joskus pähkäillyt linkitysten kanssa (yksi linkki per nenä minusta riittää) jos jollakulla on blogeja enemmänkin ja olen yrittänyt löytää sen pääblogin, tai vaihtoehtoisesti sen kiinnostavimman. Sinun tapauksessasi koen pienoista ristiriitaa kahden blogin välillä, täällä kun taitaa olla enempi kirjallisuuspainotteista ja toisaalla enemmän sosiaalista kanssakäymistä painottava, mutta ehkä olen väärässä. Ehkei tätä sopisi sanoa, mutta noista kahdesta vaihtoehdosta olen kiinnostuneempi ensin mainitusta. Toisaalta, jos haluaa ajatella pelkästään lukijoita/vierailuja niin pidempään eetterissä (samassa paikassa) olleet jutut tarttuvat paljon peremmin googlen indeksoitavaksi.

Käynteihin liittyen: reipas tagien käyttö taatusti edesauttaisi lukijoiden pidempää viihtymistä. Olen ajatellut asiaa omaltakin kohdalta, mutta postausteni määrä on niin vaatimattomalla tasolla ettei se tunnu ainakaan vielä relevantilta ajatukselta. Ja vaikeus on sisällyttääkö niihin tageihin sivulauseiden ja mainintojen aineistoa, niistä ei lukija välttämättä pahemmin kostu (ihan ilman freudilaista tulkintaa).

No, ehkä tässä oli hämmentämistä yhdelle kertaa tarpeeksi.

Anita Konkka kirjoitti...

Olen poistanut täältä sanavahvistuksen. Jos Bloggerin spämmisuodatin alkaa päästää lävitse roskapostia, palautan sananvahvistuksen.

Eilen yritin lähettää Ripsan blogiin kommenttia. Kolme kertaa epäonnutuin todistamaan että en ole robotti. Neljännellä kerralla kirosin rankasti - ja kommentti meni läpi! En tiedä auttaako kiroileminen aina.

Ripsa kirjoitti...

Anita, kyllä kiroileminen auttaa. Olen varma siitä että verisuonet kiroilusta syöksevät mielettömästi verta silmiin ja silmät avautuvat ja nuo kirotut kirjaimet näkyvät.

Joo, on toi aika kamalaa että kolmekin kertaa pitää yrittää. Muistan tuon kiroilusuosituksen tästedes.

Anonyymi kirjoitti...

anita

tuo mark cousinsin the story of film on huippu. en kuitenkaan voi katsoa sitä. syy on häpeällisen mitätön ja irrelevantti: markin ulsterilainen korostus on kyllä ihana, mutta hänellä on kaamea maneeri: hän kiekauttaa jokaisen lauseen viimeisen sanan viimeisen tavun noin puoli sävelastetta muita korkeammalle.

olen yrittänyt ohittaa sen, mutta en pysty. oma on häpeäni.

Tunnisteet

unet (12) Kirjallisuus (6) Ekstrat (4) kirjat (4) muistelmat (4) bloggaaminen (3) kirjoittaminen (3) Arvo Turtiainen (2) Handke (2) Juhani Konkka (2) Knausgård Taisteluni (2) identiteetti (2) kirjailijat (2) taide (2) #metoo (1) Aleksandr Fadejev (1) Anna Ahmatova (1) Anna Politkovskaja (1) Argonautit (1) Arla Kanerva (1) Arvo Valton (1) August Strindberg (1) Best European Fiction 2011 (1) Bilboa (1) Boris Pasternak (1) Bulganin (1) Claudia Magris (1) Colette (1) Cézannen asetelmia näytönsäästäjässä (1) David Foster Wallace (1) Dubrovka-teatterin kaappaustragedia (1) Ellen Niit (1) Ene Mihkelson (1) Every Love Story is a Ghost Story (1) Frank Gehry (1) Gary Snyder (1) George Whitman (1) Google Art Project (1) Guggenheim (1) Heikki W. Virolainen (1) Helene Cixous (1) Hendaye (1) Hondarribia (1) Hrutshov (1) Hullun puolustuspuhe (1) Hullun taivaassa (1) I Ching (1) Infinite Jest (1) Irja Salla (1) Isä ja minä (1) Johanneksen tunnustuksia (1) Jonathan Franzen (1) Jouko Tyyri (1) Juha Seppälä (1) Juhani (1) Jukka Mallinen (1) Julia Kristeva (1) Kalashnikov (1) Kalevala (1) Kamiel Vanhole (1) Karen Blixen (1) Kari Sallamaa (1) Kekkonen (1) Kodin enkeli (1) Konkka (1) Koskenpesä (1) Kun kyyhkyset katosivat (1) Lauri Viita (1) Lilli Promet (1) Maggie Nelson (1) Majakovskin selän takana (1) Manuela Gretkowska (1) Marie Darrieussecq (1) Mathias Rust (1) Merja Virolainen (1) Metafyysinen kabaree (1) Mihail Šolohov (1) Mikrokosmoksia (1) Milan Kundera (1) Minna Canth (1) Mr.Smith (1) Musta purje Valkea Purje (1) Nainen unen peilissä (1) Paavo Rintala (1) Paracelsuksen haavamies (1) Paul Auster (1) Peking-hotelli (1) Pierre Loti (1) Pronssisotilas (1) Putinin Venäjä (1) Ruttohauta (1) Shakespeare and Company (1) Shakespeare and Company (1) Sofi Oksanen (1) Stalinin aika (1) Stendahlin syndrooma (1) Suojasää (1) Suomalais-ugrilainen kirjailijakonferenssi (1) Suvikunta (1) Taiteen musta kirja (1) Tappajapuu (1) Tietämättömyys (1) Tiina Pystynen (1) Turgenev Metsämiehen muistelmat (1) Työmiehen vaimo. feminismi (1) Tšernobyl (1) Udmurtia (1) Unennäkijän muistelmat (1) Unissakävijä (1) Unni Drougge (1) Unto Kupiainen (1) Valko-Venäjä (1) Vanhat kirjoitukset (1) Vanhoja tietokoneohjelmia (1) Veikko Huovinen (1) Veitikka (1) Viktor Šibakov (1) Virginia Woolf (1) Viron miehitysaika (1) Vladimir Putin (1) Väinö Linna. Kirsi Kunnas (1) W.G.Sebald (1) Yrjö Jylhä (1) Zoona (1) armenialainen kosija (1) blogit (1) elämänkerrat (1) emigrantin juurettomuus ja kielettömyys (1) globalisaatio (1) huumori (1) inkeriläiset (1) ironia (1) itsemurha (1) juhlat (1) kirjailijaelämäkerrat (1) kirjoittaminen. L.Onerva (1) kissat (1) lukihäiriö (1) luonto (1) masennus (1) matkapäiväkirja. (1) mieskalenteri (1) mieskirjailijat (1) miesnerot (1) muisti (1) naiskirjailijat (1) naiskirjallisuus (1) nerojen lapset (1) omaelämäkerrallisen romaanin problematiikka (1) sateenkaarikirjallisuus (1) seksi (1) syksy (1) taidetta (1) tasa-arvo (1) tavis (1) testit (1) tunnustuskirjallisuus (1) työmaani (1) tšetšeenit (1) vaalit (1) vasenkätisyys (1) virolaiset kirjailijat (1)
Powered By Blogger