sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

Isän päiväkirja

Perhe kesämökillä  Koskenpesässä siihen aikaan  kun  kaikki oli vielä hyvin.   Minä istun isän vieressä kissa  sylissä ja katson  palvovasti  isää.  Pikkuveli Urho  istuu  edessä. Äidin sylissä on nuorin veli Heikki. 


Vietän isänpäivää  lukemalla hänen päiväkirjaansa vuodelta  1957.   Hän tapaa Tampereella Mihail  Šolohovin, jonka  Hiljaa  virtaa Donin hän on suomentanut.  Hän kuvailee tapaamista seuraavasti: "Šolohov osoittautui  varsin  pienikokoiseksi mieheksi, miltei  päätä lyhyemmäksi minua, mistä syystä hän joutui katsomaan minuun ylöspäin. Pukeutumiseltaan kuin mikä tahansa suomalainen talonpoika: kehno juovikas paita, kehno solmio, puku miltei  säkkinä yllä. Otsa hyvin korkea, tukka ja viikset kauttaltaan harmaat, vaikka on  vuoden nuorempi minua. Pussit silmien alla, kasvoissa paljon ryppyjä. Alkoholistin piirteet. Mukana oli  rouva, kauhean rynttyisesti pukeutunut, harmaatukkainen, iso syylä poskessa, melko  lihava, tyypillinen maalaiseukko. Joitakin kultahampaita näkyi suussa. Šolohovilla niitä oli runsaasti.[...] Mitään uutta, minulle jo vanhastaan tunnettua en keskusteluissa hänen kanssaan saanut irti enkä voi sanoa, että olisin  pannut hänessä merkille minkäänlaisia piirteitä siitä neroudesta, joka on havaittavissa hänen kahdessa kirjassaan. Syitä  voi olla kaksi: ensinnäkin se, että hänelle oli viinamiehenä masentavaa olla täysin raittiina. Mikäli  hän olisi saanut edes pari kolme ryyppyä, olisi hän voinut olla eloisa, ehkäpä hyvinkin räiskyvä. Toiseksi havaitsin hänessä sen saman pidättyväisyyden ja torjuvuuden, mikä on ollut  tyypillistä kaikille täällä  vierailleille neuvostokirjailijoille; samaan  vapaaseen, välittömään keskusteluun kuin esimerkiksi ukrainalaiset ja  virolaiset  neuvostokirjailijat, he eivät ole milloinkaan antautuneet. Šolohovin kanssa oli mahdotonta päästä edes vähääkään läheiseen keskusteluun."


Isääni harmitti, että  hän menetti Šolohovin  takia kolme  työpäivää à 6000 mk ( silloista rahaa), yhteensä 18 000 mk ja lisäksi vielä matka-  ravintolakuluihin n. 4000 mk.    "Mutta mitäpä  tuosta suremaan, sainhan  Donin  suomentamisesta 600 000 mk ja  Raivatun uutismaan I osan suomennoksesta 150 000 mk," hän toteaa.


Virolaisten kirjailijoiden seurassa  hän  oli viihtynyt paremmin eikä harmitellut, että työpäivä meni hukkaan, ja seuraavakin päivä  kului krapulassa. Virolaisdelegaatioon kuului neljä miestä ja kaksi naista.  Naistenmies kun oli, häntä kiinnostivat naiset Ellen Niit ( Jaan Krossin puoliso) ja  Lilli Promet ( jolta on suomennettu romaani Eikä rakkaus pääty).  Hän kirjoittaa heistä:

"Ellen Niit, vaalea miellyttävä tyttö, oikea suomalaistyyppi. Runoilija. On myös kääntänyt eestiksi suomalaista, unkarilaista ja venäläistä runoutta. Puhuu jokseenkin hyvää suomea. Lilli Promet, runoilija. Tumma nuori nainen, kasvot melko viettelevät, lanteet vain suhteetotoman leveät vartalon yläosaan verrattuna. Kaikesta päätellen altis lemmenseikkailuihin." 

Yhdessäolo alkoi Klaus Kurjen  kabinetissa ja jatkui Ellen Niitin ja Lilli Prometin huoneessa  Klaus Kurjen hotellissa.  Mukana olivat  Elvi Sinervo,  Arvo Turtiainen, Jouko Tyyri, Paavo Rintala.  Virolaiset juottivat heille kaksi pulloa venäläistä  konjakkia ja tunnelma alkoi kohota niin, että  Turtiainen-Rintala-Tyyri rupesivat vaatimaan ohjelman muutosta ja  heidän kotiinpaluunsa lykkäämistä. Valitettavasti virolaiskirjailijoiden piti mennä esiintymään johonkin kommunistiseen  nuorisoiltamaan, mutta  he  sopivat  tapaamisesta Kämpin takataskussa klo  22.  Isäni mukaan siellä tapahtui   virolaiskirjailijoiden lopullinen mielten avautuminen. "He kertoivat paljon  kiintoisaa, kuitenkin sellaista mitä ei meillä voi  julkisesti kirjoittaa, se kun  vaarantaisi heidän asemansa Virossa, " hän kirjoitti.  Eikä   hän  paljastanut  edes päiväkirjassaan mitä he olivat kertoneet.

Isä vietti sinä vuonna puoli vuotta Koskenpesässä ja pistäytyi vain silloin  tällöin  kaupungissa, muun muassa  Neuvostoliiton  suurlähetystön  kutsuilla, jotka oli järjestetty Bulganinin ja  Hrutsovin vierailun johdosta. "Kumpikin oli pienikokoinen pyöreä mies, Bulganin huomattavasti pienempi kuin minä ja  Hrutshov  Bulgania pienempi.  Minusta he molemmat näyttivät hyvin  lihonneilta vanhoilta viekkailta ketuilta, nimenomaan heidän hymynsä oli kettumainen," hän kirjoitti.

 Hänellä oli  hurja työtahti sen vuoden aikana Hän käänsi Andrejevin Seitsemän hirtetyn tarinan, Dunitsevin kohuromanain Ei  ainoastaan leivästä, Gorkin valitut teokset, Kabon Moskovan koulussa,  Sternfeldin Tekokuut ja avaruuslaivat, ja Tsapyiginin Stepan Razinin, yhteensä  3232 sivua. Lisäksi hän suomensi lukuisan määrän novelleja eri lehtiin. Siihen aikaan lehdet vielä ostivat novelleja. 

Ei ihme, että hän  ylirasittui.  Päiväkirjan välissä on kopio kirjeestä, jonka hän on lähettänyt  heinäkuussa äidilleni. Hän kirjoittaa: "En millään jaksa tällaista menoa ajan pitkään: jo nyt  rupeaa olemaan epäsäännöllisiä lyöntejä sydämessä; kun väsyneensä nukahdan, herään yhtäkkiä hätkähtäen siihen, että sydän yhtäkkiä pysähtyy. Minulla on kolme  isoa lasta, joita pitää elättää, kouluttaa, maksella heidän pitkiä matkojaan, vaatettaa, antaa kaikenlaisiin tarpeisiin rahaa, mutta minä en saa heiltä pienintäkään apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsen. En voi mitään sille, että minusta  tuntuu kuin lapseni olisivat sieluttomia ja sydämettömiä hirviöitä. Siihen  on osuutta Sinullakin- ehkä liiankin  paljon. Sen sijaan että Sinä selittäisit heille, miten kipeästi tarvitsen heitä, lähetät yhden  Suvikuntaan  ja toisen valtakunnan rajalle."

Nuorin veljeni oli   Werner Södeströmin kesäkodissa.   En tiedä missä    keskimmäinen veli  oli. Minä olin tätini luona  Nurmeksessa. Isä lähetti minulle sinne  kirjeen ja pyysi tulemaan heti  Koskenpesään, koska hän voi saada minä hetkenä tahansa sydänkohtauksen ja täytyyhän hänellä olla joku, joka menee  kaupalta soittamaan apua.   Minä olin murrosikäinen nuori kapinallinen eikä minua    huvittanut lähteä Koskenpesään, mutta  en voinut  jättää häntä  sinne kuolemaan yksin sydänkohtaukseen, ja niin  minä   menin hänen luokseen loppuloman ajaksi.  Hän ei  kuollut sydänkohtaukseen. Vuoden loppupuolella  hänellä  palkkasi  konekirjoittajan, jolle hän  saneli käännöstekstit. Seuraavana   vuonna hän muutti  konekirjoittajan kanssa  asumaan.

( Kirjoitusta ei ole julkaistu aikaisemmin)




1 kommentti:

Marleena kirjoitti...

Olen lukenut tuon Hiljaa virtaa Don -sarjan joskus 70-luvulla.

Sinulla on paljon muistoja isästäsi. Päiväkirja varmaan auttaa jossain määrin isän elämän ymmärtämisessä.

Tunnisteet

unet (12) Kirjallisuus (6) Ekstrat (4) kirjat (4) muistelmat (4) bloggaaminen (3) kirjoittaminen (3) Arvo Turtiainen (2) Handke (2) Juhani Konkka (2) Knausgård Taisteluni (2) identiteetti (2) kirjailijat (2) taide (2) Aleksandr Fadejev (1) Anna Ahmatova (1) Anna Politkovskaja (1) Arvo Valton (1) August Strindberg (1) Best European Fiction 2011 (1) Bilboa (1) Boris Pasternak (1) Bulganin (1) Claudia Magris (1) Colette (1) Cézannen asetelmia näytönsäästäjässä (1) Dubrovka-teatterin kaappaustragedia (1) Ellen Niit (1) Ene Mihkelson (1) Frank Gehry (1) Gary Snyder (1) George Whitman (1) Google Art Project (1) Guggenheim (1) Heikki W. Virolainen (1) Helene Cixous (1) Hendaye (1) Hondarribia (1) Hrutshov (1) Hullun puolustuspuhe (1) Hullun taivaassa (1) I Ching (1) Johanneksen tunnustuksia (1) Jouko Tyyri (1) Juha Seppälä (1) Juhani (1) Jukka Mallinen (1) Julia Kristeva (1) Kalashnikov (1) Kalevala (1) Kamiel Vanhole (1) Karen Blixen (1) Kari Sallamaa (1) Kekkonen (1) Kodin enkeli (1) Konkka (1) Koskenpesä (1) Kun kyyhkyset katosivat (1) Lauri Viita (1) Lilli Promet (1) Majakovskin selän takana (1) Manuela Gretkowska (1) Marie Darrieussecq (1) Mathias Rust (1) Merja Virolainen (1) Metafyysinen kabaree (1) Mihail Šolohov (1) Mikrokosmoksia (1) Milan Kundera (1) Minna Canth (1) Mr.Smith (1) Musta purje Valkea Purje (1) Nainen unen peilissä (1) Paavo Rintala (1) Paracelsuksen haavamies (1) Paul Auster (1) Peking-hotelli (1) Pierre Loti (1) Pronssisotilas (1) Putinin Venäjä (1) Ruttohauta (1) Shakespeare and Company (1) Shakespeare and Company (1) Sofi Oksanen (1) Stalinin aika (1) Stendahlin syndrooma (1) Suojasää (1) Suomalais-ugrilainen kirjailijakonferenssi (1) Suvikunta (1) Tappajapuu (1) Tietämättömyys (1) Tiina Pystynen (1) Turgenev Metsämiehen muistelmat (1) Työmiehen vaimo. feminismi (1) Tšernobyl (1) Udmurtia (1) Unennäkijän muistelmat (1) Unni Drougge (1) Unto Kupiainen (1) Valko-Venäjä (1) Vanhat kirjoitukset (1) Vanhoja tietokoneohjelmia (1) Veikko Huovinen (1) Veitikka (1) Viktor Šibakov (1) Virginia Woolf (1) Viron miehitysaika (1) Vladimir Putin (1) Väinö Linna. Kirsi Kunnas (1) W.G.Sebald (1) Yrjö Jylhä (1) Zoona (1) armenialainen kosija (1) blogit (1) elämänkerrat (1) emigrantin juurettomuus ja kielettömyys (1) globalisaatio (1) huumori (1) inkeriläiset (1) juhlat (1) kirjoittaminen. L.Onerva (1) kissat (1) lukihäiriö (1) luonto (1) matkapäiväkirja. (1) mieskalenteri (1) mieskirjailijat (1) muisti (1) naiskirjailijat (1) naiskirjallisuus (1) omaelämäkerrallisen romaanin problematiikka (1) seksi (1) syksy (1) taidetta (1) tasa-arvo (1) tavis (1) testit (1) tunnustuskirjallisuus (1) työmaani (1) tšetšeenit (1) vaalit (1) vasenkätisyys (1) virolaiset kirjailijat (1)