Vietän isänpäivää lukemalla hänen päiväkirjaansa vuodelta 1957. Hän tapaa Tampereella Mihail Šolohovin, jonka Hiljaa virtaa Donin hän on suomentanut. Hän kuvailee tapaamista seuraavasti: "Šolohov osoittautui varsin pienikokoiseksi mieheksi, miltei päätä lyhyemmäksi minua, mistä syystä hän joutui katsomaan minuun ylöspäin. Pukeutumiseltaan kuin mikä tahansa suomalainen talonpoika: kehno juovikas paita, kehno solmio, puku miltei säkkinä yllä. Otsa hyvin korkea, tukka ja viikset kauttaltaan harmaat, vaikka on vuoden nuorempi minua. Pussit silmien alla, kasvoissa paljon ryppyjä. Alkoholistin piirteet. Mukana oli rouva, kauhean rynttyisesti pukeutunut, harmaatukkainen, iso syylä poskessa, melko lihava, tyypillinen maalaiseukko. Joitakin kultahampaita näkyi suussa. Šolohovilla niitä oli runsaasti.[...] Mitään uutta, minulle jo vanhastaan tunnettua en keskusteluissa hänen kanssaan saanut irti enkä voi sanoa, että olisin pannut hänessä merkille minkäänlaisia piirteitä siitä neroudesta, joka on havaittavissa hänen kahdessa kirjassaan. Syitä voi olla kaksi: ensinnäkin se, että hänelle oli viinamiehenä masentavaa olla täysin raittiina. Mikäli hän olisi saanut edes pari kolme ryyppyä, olisi hän voinut olla eloisa, ehkäpä hyvinkin räiskyvä. Toiseksi havaitsin hänessä sen saman pidättyväisyyden ja torjuvuuden, mikä on ollut tyypillistä kaikille täällä vierailleille neuvostokirjailijoille; samaan vapaaseen, välittömään keskusteluun kuin esimerkiksi ukrainalaiset ja virolaiset neuvostokirjailijat, he eivät ole milloinkaan antautuneet. Šolohovin kanssa oli mahdotonta päästä edes vähääkään läheiseen keskusteluun."
Isääni harmitti, että hän menetti Šolohovin takia kolme työpäivää à 6000 mk ( silloista rahaa), yhteensä 18 000 mk ja lisäksi vielä matka- ravintolakuluihin n. 4000 mk. "Mutta mitäpä tuosta suremaan, sainhan Donin suomentamisesta 600 000 mk ja Raivatun uutismaan I osan suomennoksesta 150 000 mk," hän toteaa.
Virolaisten kirjailijoiden seurassa hän oli viihtynyt paremmin eikä harmitellut, että työpäivä meni hukkaan, ja seuraavakin päivä kului krapulassa. Virolaisdelegaatioon kuului neljä miestä ja kaksi naista. Naistenmies kun oli, häntä kiinnostivat naiset Ellen Niit ( Jaan Krossin puoliso) ja Lilli Promet ( jolta on suomennettu romaani Eikä rakkaus pääty). Hän kirjoittaa heistä:
"Ellen Niit, vaalea miellyttävä tyttö, oikea suomalaistyyppi. Runoilija. On myös kääntänyt eestiksi suomalaista, unkarilaista ja venäläistä runoutta. Puhuu jokseenkin hyvää suomea. Lilli Promet, runoilija. Tumma nuori nainen, kasvot melko viettelevät, lanteet vain suhteetotoman leveät vartalon yläosaan verrattuna. Kaikesta päätellen altis lemmenseikkailuihin."
Yhdessäolo alkoi Klaus Kurjen kabinetissa ja jatkui Ellen Niitin ja Lilli Prometin huoneessa Klaus Kurjen hotellissa. Mukana olivat Elvi Sinervo, Arvo Turtiainen, Jouko Tyyri, Paavo Rintala. Virolaiset juottivat heille kaksi pulloa venäläistä konjakkia ja tunnelma alkoi kohota niin, että Turtiainen-Rintala-Tyyri rupesivat vaatimaan ohjelman muutosta ja heidän kotiinpaluunsa lykkäämistä. Valitettavasti virolaiskirjailijoiden piti mennä esiintymään johonkin kommunistiseen nuorisoiltamaan, mutta he sopivat tapaamisesta Kämpin takataskussa klo 22. Isäni mukaan siellä tapahtui virolaiskirjailijoiden lopullinen mielten avautuminen. "He kertoivat paljon kiintoisaa, kuitenkin sellaista mitä ei meillä voi julkisesti kirjoittaa, se kun vaarantaisi heidän asemansa Virossa, " hän kirjoitti. Eikä hän paljastanut edes päiväkirjassaan mitä he olivat kertoneet.
Isä vietti sinä vuonna puoli vuotta Koskenpesässä ja pistäytyi vain silloin tällöin kaupungissa, muun muassa Neuvostoliiton suurlähetystön kutsuilla, jotka oli järjestetty Bulganinin ja Hrutsovin vierailun johdosta. "Kumpikin oli pienikokoinen pyöreä mies, Bulganin huomattavasti pienempi kuin minä ja Hrutshov Bulgania pienempi. Minusta he molemmat näyttivät hyvin lihonneilta vanhoilta viekkailta ketuilta, nimenomaan heidän hymynsä oli kettumainen," hän kirjoitti.
Hänellä oli hurja työtahti sen vuoden aikana Hän käänsi Andrejevin Seitsemän hirtetyn tarinan, Dunitsevin kohuromanain Ei ainoastaan leivästä, Gorkin valitut teokset, Kabon Moskovan koulussa, Sternfeldin Tekokuut ja avaruuslaivat, ja Tsapyiginin Stepan Razinin, yhteensä 3232 sivua. Lisäksi hän suomensi lukuisan määrän novelleja eri lehtiin. Siihen aikaan lehdet vielä ostivat novelleja.
Ei ihme, että hän ylirasittui. Päiväkirjan välissä on kopio kirjeestä, jonka hän on lähettänyt heinäkuussa äidilleni. Hän kirjoittaa: "En millään jaksa tällaista menoa ajan pitkään: jo nyt rupeaa olemaan epäsäännöllisiä lyöntejä sydämessä; kun väsyneensä nukahdan, herään yhtäkkiä hätkähtäen siihen, että sydän yhtäkkiä pysähtyy. Minulla on kolme isoa lasta, joita pitää elättää, kouluttaa, maksella heidän pitkiä matkojaan, vaatettaa, antaa kaikenlaisiin tarpeisiin rahaa, mutta minä en saa heiltä pienintäkään apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsen. En voi mitään sille, että minusta tuntuu kuin lapseni olisivat sieluttomia ja sydämettömiä hirviöitä. Siihen on osuutta Sinullakin- ehkä liiankin paljon. Sen sijaan että Sinä selittäisit heille, miten kipeästi tarvitsen heitä, lähetät yhden Suvikuntaan ja toisen valtakunnan rajalle."
Nuorin veljeni oli Werner Södeströmin kesäkodissa. En tiedä missä keskimmäinen veli oli. Minä olin tätini luona Nurmeksessa. Isä lähetti minulle sinne kirjeen ja pyysi tulemaan heti Koskenpesään, koska hän voi saada minä hetkenä tahansa sydänkohtauksen ja täytyyhän hänellä olla joku, joka menee kaupalta soittamaan apua. Minä olin murrosikäinen nuori kapinallinen eikä minua huvittanut lähteä Koskenpesään, mutta en voinut jättää häntä sinne kuolemaan yksin sydänkohtaukseen, ja niin minä menin hänen luokseen loppuloman ajaksi. Hän ei kuollut sydänkohtaukseen. Vuoden loppupuolella hänellä palkkasi konekirjoittajan, jolle hän saneli käännöstekstit. Seuraavana vuonna hän muutti konekirjoittajan kanssa asumaan.
( Kirjoitusta ei ole julkaistu aikaisemmin)
1 kommentti:
Olen lukenut tuon Hiljaa virtaa Don -sarjan joskus 70-luvulla.
Sinulla on paljon muistoja isästäsi. Päiväkirja varmaan auttaa jossain määrin isän elämän ymmärtämisessä.
Lähetä kommentti